Rooman kisat jäi siis multa väliin, kävi vielä silleen hyvin että tosiaan mun sarja bjj-kisoissa oteltiin perjantaina, eli en ois päässyt ottelemaan. Mun mielestä on vähän ihmetouhua IBJJF:ltä että kolmepäivästen kisojen aikataulu ilmotetaan 3 päivää ennen ekaa kisapäivää.
Kisoja edeltävänä viikonloppuna oli Shooto Chicago Collision -vaparitapahtuma Lahdessa Sibeliustalolla, jossa yksi meidän tyttö-bjj-reeneissä käyvä tyttö Iida Blom otteli, joten me lähettiin viettämään tyttöjen iltaa katsoen vaparia ja siitä sitten jatkettiin tanssimaan loppuyöksi :) Oli aivan mahtava ilta, meillä on vaan niin mahtava tyttöporukka, joiden kanssa on ilo reenata. Ja Iidan matsihan päättyi tasapeliin :) Toinen suomalainen naisottelija Vuokko Katainen teki aikamoista jälkeä venäläiselle vastustajalleen, ja se ottelu päättyikin keskeytykseen Vuokon hyväksi. Huikee mimmi!
Lahen bjj-tytöt
Meillä on tyttöreeneissä ollut nyt aiheena shin-on-shin-guard, ja tarkotus on drillata tekniikoita siitä koko kevät niin että positio alkais olla niin tuttu ja turvallinen, että sinne joutuessa/päästessä seuraavat askeleet tulisivat selkärangasta. Mun vetämät reenit sisältävät aina jonkinlaisia drillejä, koska itselle ei uudet jutut jää muistiin ilman puuduttavaa määrää toistoja useammissa reeneissä. Ja vaan toistoilla jää liikkeet kunnolla lihasmuistiin.
Mulla on nyt ollut ihan sairaan paljon töitä, ja lisäksi oon nyt vihdoin parantunut flunssasta joka ehti vaivata melkeen viikon. Oon ollut aivan rikki ja väsynyt, mut onneksi on sellanen duuni mistä oikeesti nautin ja jonne on kiva aamulla herätä. Ja ens viikosta eteenpäin helpottaa huimasti, kun tuntimäärä vähenee :)
Mä nyt linkkaan tähän mun status-päivityksen Facebookista, mitä Culon kanssa kävi maanantaina.
Tänään oli mun (aika lyhyen) koiranomistaja-historian kamalin päivä. Vähän taustatietoa ekaks: Culo, meijän kohta kolmevuotias pitbull, on siis viime kesän Espanjan tuliainen, joka tuskin ei ole sen jälkeen, kun se valitettavasti vasta kuukauden ikäsenä on vierotettu emosta ja sisaruksistaan, nähnyt tai edes haistanut muita koiria. Toisin sanoen sillä ei mitkään parhaat sosiaaliset taidot ole, vaan herra innostuu koirakavereista välillä ihan liikaa, ja Culon kanssa pitääkin olla tarkkana ettei sen kanssa mene koirapuistoon, jos sillä on jo valmiiksi paljon energiaa. Siis kertoo paljon Culon kahdesta ensimmäisestä vuodesta, että edelliset omistajat ei edes omistaneet talutushihnaa raasulle, vaan se on tehnyt tarpeensa luultavimmin vaan takapihalle, missä ei muiden koirien hajuja tietenkään ole. Mutta Culo on kuitenkin yllättänyt meidät kaikki ja päättänyt ruveta koirapuisto-koiraksi, jonka kanssa voi yleensä mennä lähes minkälaisen koiran kanssa vaan leikkimään. Se antaa muiden retuuttaa sitä, repiä korvista sekä hyppiä päin, ja hän vaan juoksentelee tyytyväisenä ympäriinsä, lähinnä palloja etsien. Menin Culon kanssa tänään Paavolan puistoon, jossa tykkään käydä puiston viihtyvyyden takia, ja jossa suurin osa koirista on vanhoja tuttuja ja Culon kavereita. Menin kultainen noutaja -tytön ja sekarotuisen 8v uroksen kanssa samalle puolelle. Samaan aikaan toiselle puolelle tuli sitten erittäin huonosti hallussa oleva vuoden vanha amerikan bulldoggi, tai ne eka olivat tulossa meidän kanssa samalle puolelle, mutta se alkoi saman tien nylkyttämään ja alistamaan muita, etenkin Culoa, joten sanoin että näitä ei kyllä vapaaksi voi päästää keskenään, Culo kun ei tollasta alistamista kattele nuoremmaltaan, joten ne meni toiselle puolelle. Mulla oli Culo siis edelleen kiinni, ja aattelin sitte hetken kävellä sen kanssa ympäri puistoa, kun se meinas olla vähän kierroksilla tollasesta päällepäsmäröinnistä. Pysähdyin sen kanssa yhden puun viereen ja käskin sen maahan rauhottumaan. Se toinenkin uroskoira oli selvästi hämillään ja innostunut bulldoggin toimista, mutta oli kuitenkin siis vapaana.
Sitten ihan out of the blue se uroskoira juos paikalle, haisteli ehkä sekunnin, hyppäs nyt istuvan Culon päälle ja nappas silmäkulmasta kiinni, eikä päästänyt irti ennen kun otin Culon pään kokonaan mun kainaloon, jolloin se uros puri mua kädestä, ei tullut onneksi kun naarmu. Culon puol naamaa oli veressä, se rimpuili pantansa rikki ja syöksy tän uroskoiran luo. Hitto mä aattelin että se on muuten menoa nyt, kohta luetaan uutisista kuinka taas on pitbull tappanu toisen koiran. Culo nappas sitä niskasta kiinni, mä karjasin IRTI ja Culo peräänty heti. Piti ihan hieroa silmiä ku en meinannut uskoa sitä todeksi. Siinä ku yritin virittää sille talutushihnaa jotenkin uudeksi pannaksi rikkimenneen tilalle, se perhanan koira kiersi jostain takasin ja hyppäs Culon selkään, se sai purtua vielä kunnon haavat Culon kaulaan, huuleen ja rintaan ennenkun sen omistaja sai sen kiinni.
No Culohan oli nyt ihan veressä, mietin että se on sokeutunut kun koko silmän alue oli veren peitossa. Tarkistettiin vielä se uroskoirakin vammojen varalta mut tosiaan Culo Vaarallinen Tappaja-Pitbullhan ei ollut tehnyt sille naarmuakaan. Oli aika hurjaa kävellä keskustan läpi kotiin ihan verisen koiran kanssa, ja siinä matkalla vasta alkoi adrenaliinin vaikutus loppua, ja mietin kyyneleet silmissä miten pahasti olis voinut käydäkkään. Kotona sitten sen haavoja putsaillessa totesin että mikään ei vaadi lääkäriä kuitenkaan, silmäkulman haavoistakin verenvuoto on jo lakannut.
Koko tän pitkän tarinan pointti on ehkäpä se, että miettikääs kun tilanne olis ollut toisinpäin. Lukekaa tää tarina niin että korvaatte sen uroskoiran pitbull-sanalla ja Culon vaikka Mustilla. Jos oiskin käynyt niin että Culo olis purrut itseään vähän pienemmän 8-vuotiaan sekarotuisen koiran aivan verille ja rytäkässä purrut vielä uhri-koiran omistajaakin kädestä, niin että iho meni rikki. Lehdet olis huomenna taas täynnä kirjotuksia siitä, kuinka koko rotu pitäis kieltää ja ne on vaarallisia, ja "kuinka kukaan voi ottaa sellasia tappaja-koiria, sellasten ihmisten on pakko olla päästään vialla" ja koittaa saada jotain egon-pönkitystä hurjan näkösen tappaja-koiran kautta. Koiran käytös on ihan täysin omistajasta kiinni, ei rodusta. Jotain rotuja kieltämällä ja syrjimällä ei saavuteta yhtään mitään, kuten ei silläkään, että rodulle luodaan hurja ja vaarallinen maine mediassa. Ei tämänkään päivän episodi ole millään lailla sen sekarotuisen koiran syytä, ei se ole "syntynyt vaaralliseksi" tai luonnostaan aggressiivinen. Koira on ihan olosuhteidensa ja omistajiensa peilikuva.
Onneksi mun rakas vauveli on kunnossa! Tätä mun päivitystä on jaettu jo 97 kertaa, ihanaa että muitakin kiinnostaa rotujen tasa-arvo mediassa! :)
