Ihanaa, kisat on ihan nurkan takana! Rome Openeihin ja Nogi EM-kisoihin on vaan 10 päivää, lähtöön 9. Oon ihan fiiliksissä ylipäätään siitä että pääsen vihdoin näkemään Rooman, jossa vierailusta olen unelmoinut niin kauan kuin muistan. Eniten kuitenkin odotan mun pitkän kisatauon loppumista ja ensimmäisiä kisoja (joissa pääsen siis ottelemaan…) ruskealla vyöllä. Nogi-kisoissakaan en ole otellut ikuisuuksiin, se jännittää erityisesti. En edes ihan älyttömästi tykkää treenata ilman pukua, joten innostus nogiin ei ole huima, enemmän odotan Rome Openeita jotka otellaan normaalisti bjj-puku päällä.
Treenit on sujuneet tosi hyvin, olen saanut paljon hyviä ja tiukkoja sparreja ja tuntuu että opin joka treeneissä vähintään jonkun pienen yksityiskohdan johonkin tekniikkaan lisää. Olen ollut kaikin puolin terve pientä jalkavammaa lukuunottamatta, ja energiaa riittää. Ruokavalion olen siistinyt jo viikkoja sitten, vaikka painoa ei tarvitsekaan pudottaa. En siis todellakaan laske kaloreita, en vaan syö mitään epäterveellistä. Silti tuntuu että kisavalmistautumisesta puuttuu "se jokin" kun ei tarvitse vaa'alle hypätä joka aamu pettymään ja kituuttaa minimaalisilla kaloreilla :D Eikä tää siis ole välttämättä pelkästään positiivinen juttu, musta oikeastaan tuntuu että on vaikeampi asennoitua nyt siihen että kohta otellaan. Ei vaan ole samanlaista kisafiilistä, kun ei tarvitse dieetata kuten aina ennen. Nähtäväksi jää onko tämä sitten suorituksen kannalta hyvä vai huono juttu.
Olen nyt aamuisin käynyt juoksemassa ennen töitä. Olenkin joskus kertonut pyöräileväni aina töihin (n. 30min per suunta) ja siinä tulee aerobista ihan riittämiin per päivä. Se ei kuitenkaan mun pään sisällä tunnu treeniltä, koska se on niin arkinen asia ja kuitenkin puolen tunnin liikunta on lyhyt aika kerrallaan, eikä siitä jää sellaista "ai että kun oli hyvä reeni huhhuh"-fiilistä. Joten nykyään herään vähän aiemmin, poljen työpaikalle Fuengirolaan, jätän tavarat sinne ja lähden rantakadulle lenkille. Joko juosten asfaltilla tai sitten paljain jaloin rantahiekalle rämpimään. On muuten aika huikeeta. En voisi parempia lenkkimaisemia pyytää, ja tuntuu että siinä auringonnousua katsellessa jaksaa juosta ihan kuinka paljon haluaa. Se hiekalla kävely on hurjan rankkaa, ihan kun lumihangessa tarpoisi.
Viime lauantaina oli ensimmäisen kerran täällä alueella tyttöjen Open Mat. Bjj-naisia tuli hyvä porukka ympäri Andaluciaa paikalle, ja ensi kerralle ilmoittautui vielä paljon enemmän. Mahtavaa saada täälläkin naisten treenejä kunnolla käyntiin, ja muutenkin seurojen välistä yhteistyötä. Oli hauskaa päästä painimaan uusien tyttöjen kanssa, enkä jaksa odottaa seuraavaa kertaa kun saadaan vielä enemmän porukkaa paikalle.
Ihana kamala nogi
Costa Del Sol Girls Open Mat
Biitsillä
Yks ihana syy lisää asua täällä: tuoreita ja herkullisia marjoja pilkkahintaan päivittäin
