34
Vuosi on taas mennyt niin nopeasti. Jälleen on tammikuun loppu lähellä, ja sehän tarkoittaa bjj-piireissä vain ja ainoastaan katseiden suuntaamista Lissaboniin. Tänä vuonna kisapaikka on muutettu vanhasta urheiluhallista kuulemma parempaan, sen näkee sitten parin viikon päästä. Olihan se vanha paikka jo muutaman vuoden ollut liian pieni, varsinkin viimeisenä päivänä mustavöisten avointen finaalien aikaan. Toivottavasti nyt myös pukkarit yms tilat olis vähän hienommat, vaikka ei sinne kukaan pölyhiukkasia vessan päältä tuukkaan laskemaan.
Ollaan reissussa suunnilleen torstaista maanantaihin, mulla on ottelut lauantaina, niin siinä on hyvin aikaa hengailla kisapaikalla etukäteen ja jälkeenpäin sitten vähän vielä kierrellä kaupunkia, Tosin nämä on mun viidennet EM-kisat, joten Lissabon alkaa vähitellen olla aika nähty.
Paino nousi jouluna Suomessa n. kilon, kun saakelin Prismassa myydään ihan taivaallista vegaanisuklaata. Maistuu siis aivan Geishojen täytteelle. Se sitten lukitsikin tän painoluokkapohdinnan, mutta heti kun tultiin kotiin on paino taas alkanut tippua. Saa nähdä missä ollaan kisapäivänä, kun ei nyt ihan viitti kuitenkaan millään ranskis-ruokavaliolle vetää kisavalmistautumista.
Oon nyt päättänyt siis mennä ylempään painoluokkaan, oon sinne kyllä vähän surullisen alipainoinen, mutta ei ainakaan tarvi avoimessa otellessa miettiä, jäikö voimat dieetin takia vähiin. Tavotteenahan mulla on tottakai tupla kulta, omasta ja avoimesta. Olis maailman siistein juttu. Menee ihan kylmät väreet ku miettiiki miltä se tuntuis, kun edelleen mun elämän hienoimpia hetkiä on se kun 2014 nousin purppuraväisenä korkeimmalle paikalle, en voi edes kuvitella samaa ruskealla vyöllä. Varmaan sekoan onnesta.
Tätä lisää kiitos
Mun mielestä on tärkeää miettiä ennen kisoja mitä haluaa, jännittäminen ja pieni ahdistuskin vaan kuuluu asiaan. Jos lähtee kisoihin vaan hakemaan kokemusta tai sitä omaa parasta suoritusta, niin sen enempää tuskin sitten tuleekaan. Kisoihin lähdetään voittamaan, ja kaikki mikä ei ole kultaa on pettymys. Toki tietenkin ehkä vähän eriasia alemmilla vöillä ja pienemmissä kisoissa, mutta kyllä mä uskon että jos mulla olis ollut ajatukset ja tavoitteet kunnossa ihan alusta asti, olisin pärjännyt jo "alku-urallani" paremmin.
Pelkäsin kauan asettaa itelleni tavoitteita ja sanoa ääneen että haluan voittaa. En myös ollut ikinä tajunnut olevani kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen ennen aktiivista bjj-uraani. Mietin aina, miten noloa on sitten jos häviääkin kauhean uhon jälkeen ja täytyy tulla häntä koipien välissä maitojunalla kotiin. Mutta eihän se mee yhtään niin, uho ja leijuminen on eriasia kuin tavoitteiden asettaminen ja itseensä uskominen. Lisäksi tosiurheilija voi myöntää toisen olleen parempi, sen oman parhaan suorituksen olleen riittämätön voittoon, ja tunnustaa olevansa pettynyt, eikä väittää olevansa tyytyväisiä mihinkään hyvään yritykseen. Oon todella pettynyt jos en voita, vaikka tottakai tajuan järjellä ajatellen esim. em-pronssinkin olevan kova juttu. Mutta kun kulta on vaan niin paljon kovempi.
Treenejä oon saanut hyvin kokoajan, oikeestaan siitä saakka kun vaihdoin duunia alkusyksystä, on reenimäärät ja -laatu ollut aivan loistavaa. Tämä viikko oli vielä lomaa, ja sain tälleen kotona täyden treeniviikon kerrankin, kun työt ei olleet häiritsemässä. Kävin myös hieronnassa Harmonian Elinalla taas, teki niiiiin hyvää jälleen kerran. Seuraavan päivän puntti ja sprintit tuntui taas kerran etureisien sijasta pakaroissa ja takareisissä, kun lihaskalvot oli revitty auki. Huomenna alkaa työt taas, on ihanaa kun duuni on sellaista ettei sen alku haittaa yhtään! Tervetuloa vaan Aurinkorannikon Sofia-opistolle jumpalle!
Acai, jokaisen jiujitsukan salaisten voimien lähde
KOTI <3
Hiki ja hehkeys
Jos tukka on latvoja myöten hiessä reenien jälkeen, on ainaki paininu kunnolla
Marbellassa köysi-/kiipelypuistossa meijän vieraiden Jessen ja Markon kanssa
Sprinttireenit ihan ok oloissa
Suomen lomalla oli hemmetin kylmä! Mutta oli ihana nähdä kaikkia reenikavereita, ystäviä ja perhettä <3
