34
Päällimmäisenä tunteena kisoista on edelleen kiukku. Vähitellen alan olemaan ihan ok, melkein, lähes ja ehkä tyytyväinen mitaliin, mutta en sitten kuitenkaan. Ärsytti niin paljon kotiin tullessa että laitoin mitalin heti kun mahdollista vaan piiloon laatikkoon, pois silmistä muistuttamasta. Joo joo tiedän että pitäisi olla tyytyväinen mitaliin, onhan EM-pronssi kova juttu ja blaa blaa blaa mutta ei sitä vaan itse vielä pysty niin näkemään. Ehkä parin viikon päästä sitten. Jos jotain hyvää pitää löytää niin ainakin tiedän mitä pitää treenata ja missä parantaa,jotta ensi kerralla mitalin saa kirkastettua. Lajissa kun lajissa uskon että se häviäminen kirpaisee, koska valitettavasti kaikkeen paitsi kultaiseen mitaliin vaaditaan jonkinlainen häviö, ottelussa, arvostelussa tai suorituksessa,lajista riippuen. Ja enpä tiedä ketään urheilijaa jota ei ärsyttäisi hävitä, oli kyseessä sitten mm-kisat tai jotkut pilipalipiirimestaruuskisat, oli laji mikä hyvänsä.
Just ennen ekaa matsia. En tajuu miten siltä jännitykseltä sain tollasen hymyn kuitenkin aikaan :D
Perjantaina saavuttiin Lissaboniin illalla ja mentiin vaan suoraan hotellille. Pojat lähti syömään jonnekin mutta mä olin ihan jotenki puhki enkä jaksanu alkaa säätää mistä saisin vegeruokaa niin jäin huoneeseen ja tilasin huonepalvelusta sienirisottoa. Lauantaina mentiin kisapaikalle päiväks, tuttuja oli jonkun verrankin ottelemassa ja oli kiva kannustaa suomalaisia ja vaihtaa katsomossa kuulumisia. Uusi kisapaikka on tosi paljon parempi kuin entinen, tilat on isot ja siistit ja tuntuivat toimivan sata kertaa paremmin kuin entisen pienemmän ja huomattavasti huonokuntoisemman hallin. Kisapaikalta kun lähdettiin muut lähtivät taas syömään ja mä toistin edellisen illan kuvion ja chillailin hotellilla mun sienirisoton kanssa.
Mua ei oo pitkään aikaan jännittänyt kisat niin paljon kun nyt, oikeastaan perjantaina jo ajomatkalla tuli sellasia jännityskohtauksia, ja lauantaina vaan paheni. Jännitti ja ahdisti tosi paljon, ja en meinannut saada tunteita ollenkaan hallintaan. Kuulemma olin tosi hiljainen ja äksy, en kyllä ainakaan myönnä. Kisa-aamuna vasta sitten jännittikin, tuntui että käsistä lähti tunto ihan kun vanhoina hyvinä aikoina kun alotin kisaamisen valkovöisenä, kun ennen matsia ei käsissä eikä forkuissa ollut mitään voimaa kun jännitin niin kovasti.
Mun sarja alkoi 40min aiemmin kun oli ilmoitettu, olin just käynyt vaihtamassa puvun päälle ja aattelin alkaa ottamaan lämpöjä, kun mut jo kuulutettiinkin vaa'alle ja puvun tarkistukseen. Eipä siinä sitten auttanu itku markkinoilla, lämmittelyt jäi ottamatta kun kirmasin sinne suoraan. Olin 2kg alipainoinen sarjaani aamupala yms syötynä, vaikka kuinka yritin saada lisää painoa vikan viikon ajan.
Eka matsi meni oikeestaan täydellisesti. Vastustaja veti guardiin, ohitin aika pian knee slice -passilla eli mun all time favourite ohituksella josta tuli 3 pistettä, sitten tein knee on the bellystä 2 pistettä lisää, kaveri sai mun nilkan takasin ja ohitin kohta uudestaan eli taas 3 pistettä lisää. Johdin siinä siis 8-0 ja hain side controlista mun lemppari lievekuristuksen, jolla sain vastustajan taputtamaan. Se ero fiiliksissä ja jännityksessä ennen ja jälkeen matsin on kyl aivan huikea, eikä sitä voi selittää kellekään joka ei sitä ole kokenut. Oli niin helpottunut ja mahtava fiilis voittaa eka matsi, varmistaa mitalisijoitus ja ylipäätään varmistua siitä että kuulun sinne ruskeavöisten joukkoon em-kisoissa tasoltani.
Semifinaali onkin sit se matsi mistä mun kaikki v*tutus, ärsytys ja pettymys kumpuaa. Matsi alkoi samanlailla, vastustaja veti guardiin ja aloin heti yrittämään ohitusta, mutta se sai inverted de la rivan kautta estettyä ja hyppäsin toiselle puolelle yrittämään jalkalukkoa. Päädyin alle, vastustajalle 2 pistettä sweepistä siis. Sen jälkeen mun pakka murenikin aikalailla ja olin kokoajan altavastaavana, yritin kyllä kokoajan jalkalukkoja mutta vastustaja esti tosi hyvin etten missään vaiheessa päässyt kontrolloimaan tai pelaamaan muutenkaan sitä mun omaa peliä. Hävisin pisteillä ja niin sitten tuli EM-pronssia alle 58,5kg sarjasta. Ei oo ikinä mun kisahistoriassa mikään häviö harmittanut ja riipinyt niin paljon kun tämä. En vielä varmaan pariin viikkoon ainakaan edes pysty katsomaan sitä videolta, enkä halua kummemmin vielä puhua siitä ja käydä läpi niitä virheitä. Pitää vähän ensin kasvaa ihmisenä ennenkun siihen kykenen.
Kiukuspäissäni menin vielä avoimeen, ekassa matsissa voitin 16-0 ja kuristuksella sen alemman eli mun aiemman sarjan alle 53,5kg tuoreen euroopanmestarin..... Voin kertoa että hieman ehkä jossittelin ja kaduin etten mennyt sitten kuitenkin sinne alempaan sarjaan. Mutta em-pronssi tosi kovatasoisesta sarjasta on ihan ok (mun sarjassa oli mm. 2 maailmanmestaria joista toiselle hävisin, edellisen vuoden euroopanmestari ja em-hopeamitalistikin). Avoimen toka matsi oli suomalaista Jonna Konivuorta vastaan, jolle hävisin pistein varmaan 100-0, mutta oon tyytyväinen ettei tullut lopetusta, Meillä on vähän painoeroa, mutta sitähän se avoin sarja onkin. Avoimesta jäi tosi hyvä fiilis, etenkin kun sain sen yhden lopetusvoiton, mutta mitalia ei tullut kun hävisin just sen semaria edeltävän matsin.
Muutaman viikon päästä on Abu Dhabi trialsin täällä Malagassa, ja ne on mun seuraavat kisat siis. Sitten on tarkoitus mennä Roomaan Rome Openeihin ja Nogi EM-kisoihin, ja alkukesästä MM-kisoihin jenkkeihin. Paljon on nyt tavoitteita ja suunnitelmia, mutta tää viikko menee vielä kisoista ja niihin valmistautumisesta toipuessa kevyemmällä treenillä. Sitten palataan taas sorvin ääreen uusin voimin entistä nälkäisempänä.
