34
Vain kaksi kokonaista päivää kisoihin. Ottelen sunnuntaina n. klo 13 Portugalin aikaa, ja tänä vuonnahan ottelut voi katsoa netistä suorana FloGrapplingin streamiltä. Mun sarjassa on 6 tyttöä, ja kolmella voitolla saan mestaruuden.
Jännittää, ahdistaa, pelottaa mutta ennen kaikkea en malta odottaa. Kisat menee niin nopeasti ohi, että pitää yrittää nauttia tästä odotuksesta ja itse kisaamisesta sitten sunnuntaina. Lähdetään ajamaan Lissaboniin huomenna aamupäivällä kunhan koiravahdit pääsevät meille. Huomenna ei välttämättä enää ehditä käymään kisapaikalla, mutta lauantaina pääsen tutustumaan paikkoihin jo hyvissä ajoin ennen seuraavan päivän tositoimia. On myös tosi kiva päästä näkemään muita suomalaisia kisaajia ja nähdä miten muut pärjää, sekä vaihtaa kuulumisia ja tsemppejä etenkin lahtelaisten Barreton tyyppien kanssa.
Tällä viikolla en enää ole treenannut kovaa, vaan viime lauantaina oli viimeiset kovat treenit perinteisen lauantain open matin muodossa Marbellassa. Olen vetänyt omat jumpat työn puolesta ja kävin tiistaina drillailemassa ja sparrailemassa kevyesti illalla. Tänään illalla ehkä menen vielä salille fiilistelemään jos tuntuu siltä, menen ihan täysin fiiliksen mukaan nyt. Työt on tehty, voin rehellisesti sanoa olevani kovassa kunnossa, valmistautuminen meni tosi hyvin enkä kovempaa olisi voinut treenata. Jos tällä treenillä ei pärjää, niin en kyllä tiedä mitä voisin tehdä toisin.
On tosi outoa syödä ihan normaalisti ja niin paljon kun vaan haluan tälleen muutama päivä ennen kisoja. Jotenkin jopa tuntuu että jotain puuttuu, kun mun mielessä EM-kisoihin liittyy kuitenkin nälkä ja dieetti. Olin tänään aamulla 2,5kg alipainoinen mun alle 58,5kg sarjaan, eli saa kyllä huoletta syödä aamupalatkin ja kaikki kisapäivänä. Niiiiin kummallista. Kävin eilen hieronnassa, ja tuntui että lähti niin paljon vielä nestettä liikkeelle jumisista lihaksista, että paino saattaa vielätästäkin humpsahtaa lisää alas. Tosin jos kaikki edelliset EM-kisat pitää paikkansa, mulla alkaa kuukautiset joko lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna, eli saattaa se paino vähän noustakin yhtäkkiä niiden takia. Mutta nyt on ekaa kertaa varaakin nousta.
En usko että kisoissa jään mitalista paitsi kunnon tai tekniikan takia. Jos joku pettää, se on kyllä ihan pelkästään pää. Onneksi niin meinasi käydä Lontoossa jo, ja olen nyt viisaampi. Voitin toki Lontoossa sitten kuitenkin, mutta läheltä liippasi etten hävinnyt matsia huonon henkisen valmiuden takia. Nyt olen tarkempi, valmiimpi ja huolellisempi, mutta samalla painostan ja painan päälle aivan täysiä koko ajan. Mun vahvuus on jatkuva liike ja painostus, sekä omanlainen kovuus, ei niinkään mikään kaunis tekninen ilotulitus. Pitää vaan ryskätä aivan täysillä milliäkään antamatta periksi niin hyvä siitä tulee.
Kun aloitin kisaamisen joskus 4,5v sitten olin tosi kova jännittämään (kuten varmasti kaikki aloittelevat kisaajat), ja sellainen paniikinomainen ahdistus ennen kisoja jatkui pitkään, varmaan purppuravöiseksi asti oikeastaan. Saattoi mennä viikonkin verran ennen kisoja tosi huonoilla yöunilla, jatkuvia pieniä ahdistuskohtauksia saaden ja aamusta iltaan kisoja negatiivisesti miettien. Jännitys helpotti vasta oikeastaan matsin alettua. En edes osaa sanoa milloin tai miksi olen päässyt tosta kisa-ahdistuksesta yli, mutta enää sitä ei kuitenkaan ole ollut aikoihin. Toki jännitän aivan sikana, ja nytkin mietin että Emilia miks sä teet itelles tätä, olis niin paljon kivempia tapoja viettää viikonloppua. Mutta joka kerta kun pakotan itteni pois mukavuusalueelta ja menen ottelemaan, niin lopputuloksesta huolimatta olen kehittynyt niin urheilijana kuin ihmisenäkin. Nyt mun jännitys on enemmän sellaista pelonsekaista innostunutta odotusta ja malttamattomuutta sekä suunnittelua ja matsien miettimistä. Kun sunnuntaina puen kisapaikalla puvun päälle, laitan hiukset ja pääsen ottamaan alkulämpöjä, mahassa tulee olemaan perhosia niin paljon että vähän oksettaa. Mutta silleen hyvällä tavalla. Ja kun pääsen tatamille, kaikki se unohtuu ja yhtäkkiä maailmassa onkin vaan mä ja vastustaja.
