01 02 03 Emilia Tuukkanen: Kilpailemisen aloittaminen ja miten siitä oikein selviää hengissä? 04 05 15 16 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 31 32 33

Kilpailemisen aloittaminen ja miten siitä oikein selviää hengissä?

34
Sain joku aika sitten tälläisen kommentin:

"Olisi tosi kiva jos kirjoittaisit kilpaurasi alkutaipaleesta, ellei sellaista jo jostain arkistojen kätköstä löydy? Itselläni tekisi mieli koittaa kisaamista, mutta kynnys on jotenkin kamalan korkea, kun muka olisi niin noloa jossain pienissä salikisoissa hävitä... Ihan kuin kovin moni niitä tuloksia edes mistään kuulisi!"

En ole niin tarkasti juuri kilpailemista pelkästään käsitellyt omassa tekstissään, jotain olen kertonut tekstissä Ruskea vyö ja 4,5v tiivistettynä , mutta nyt kun kisakausi 2016 Suomessa on kovaa vauhtia starttaamassa, ja mm. Female Fight Cup on ihan kulman takana loistavana tilaisuutena kilpailla ensimmäistä kertaa ja hakea kisakokemusta, on hyvä hetki mennä ajassa taaksepäin ja muistella vähän omia ekoja kisakokemuksiani ja kantapään kautta opittuja juttuja. Keskityn nyt siis aloittelijoiden näkökulmaan ja sen kisauran aloittamiseen.

Aloitin kisaamisen noin vuoden treenaamisen jälkeen, mutta suosittelen ehdottomasti kilpailemista vaikka jo heti peruskurssin jälkeen. Ekat kisat on se pahin, ja mitä aiemmin ne on pois alta, sitä parempi. Sitä paitsi vasta-alkaneena ei matsiin pitäisi olla minkäänlaisia paineita, jolloin usein suorituskin on parempi.

Miksi kannattaa koittaa kilpailemista?

Vaikka treenaisi kuinka kovaa ja sparraisi niiden kovimpien äijien kanssa heille hyvin pärjäten joka päivä, ei sitä omaa tasoa pääse ikinä todellisuudessa näkemään jos ei kisaa. Ottelussa näkee kaikkein parhaiten missä pitää parantaa ja mitkä ovat ne omat vahvuudet, sekä minkä tasoinen on vyöarvoonsa nähden. Kilpaileminen auttaa motivoimaan uuden oppimiseen, antaa sen viimeisen potkun persuksille kun ei huvittaisi raahautua salille ja opettaa omasta henkisestä kantista ihan erilailla kuin mikään muu tilanne. Kilpailemisesta ei tarvitse tykätä, eikä sen kuulukaan olla kaikille se "juttu" ja treenien idea, mutta sitä ei myöskään tiedä ennenkuin on muutaman kerran koittanut. Mulla oli vielä varmaan kolmansien kisojenikin jälkeen vähän sellanen nääh-fiilis koko kisatouhusta ja en kokenut mitenkään erityisemmin siitä nauttivani tai hyötyväni, mutta luojan kiitos en jättänyt hommaa siihen. Alussa kisasin kokemuksen ja fiiliksen ja ehkä vähän pakon vuoksi, mutta nykyään jahtaan sitä voittamisen uskomatonta fiilistä, mille ei vieläkään ole löytynyt voittajaa. Ja vaikka ei kirkkainta mitalia tulisikaan, se itsensä voittamisen fiilis kaiken jännityksen ja säheltämisen jälkeen on jotain mitä on turha edes yrittää kuvailla, se on koettava itse.

Ekat kisat edessä, apua!?

Kisoihin ilmoittauduttu (tärkein askel siis jo ohi, eli julkinen päätös kisaamisesta!), päivämäärä merkattu kalenteriin ja kisapuku laitettu tilaukseen. Sillä ei ole niin väliä, mitkä ne ekat kisat on, aivan samanlailla jännittää oli ne sitten pienet salikisat, Finnish Openit tai suoraan vaikka MM-kisat. Ensimmäiset kilpailut tulee viemään yöunet, saa aikaan pieniä ahdistuskohtauksia ja pistää kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttä ties kuinka monta kertaa. Ainakin mulla silloin kävi näin, kun olin tehnyt päätöksen osallistua Hanko Summer Fighteihin v.2011. En nukkunut kunnolla varmaan viikkoon ennen, pohdin kokoajan kehtaisinko vielä perua ja maalailin ties mitä kauhukuvia mun mielikuvituksessa, mutta loppujen lopuksi kisat meni hyvin. Voitin ekan matsin kuristuksella (itse asiassa tajusin just että täysin samalla tavalla ja tekniikalla kun nyt EM-kisoissa ekan matsini... Whaaat) ja hävisin tokan edulla. Silloin mentiin vielä -64kg painoluokassa Suomessa, mikä jännitti toki vielä lisää. On tärkeää henkisesti varautua siihen jännitykseen, joka voi viedä raajoista tunnon ja voimat ja saada voimaan pahoin, ja ymmärtää että se menee ohi ja on vaan väliaikaista. Kisat menee loppujen lopuksi niin nopeasti ohi, että sillä on hyvä lohduttautua siinä maailmanlopun-jännityksessä, vaikkei sitä aiemmin olisi kokenutkaan. Mukaan vaan vettä, pientä purtavaa, oikeanlaiset tukijoukot ja taistelijan asenne niin hyvä siitä tulee.

Miten treenata kisoihin?

Nyt siis puhutaan ekoista kisakokemuksista, ei isoista arvokisoista korkeammilla vöillä. Se onkin asia vielä erikseen, mutta paljon on myös samoja juttuja mitä kannattaa hyödyntää alusta asti.

1. Älä hae niitä helpoimpia eriä ja sparraa vaan omalla mukavuusalueella. Paini isompien ja vahvempien kanssa, asettaen tavoitteeksi vaikka jokaisesta huonosta positiosta pakenemisen. Toki on tärkeää saada niitä onnistumisia, mutta ne ei kehitä kenestäkään kovapäistä, enintään kusipäisen.

2. Drillaa omia vahvuuksia ennen kisoja. Viikkoa paria ennen otteluita ei päähän jää enää uusia tekniikoita niin hyvin, että niitä saisi luultavasti kisoissa toteutettua. Hae toistoja niistä omista hyvistä suorituksista ja käy läpi niin mielessä kuin ihan fyysisesti drillatenkin se oma unelma-matsi, jossa kaikki menee niinkuin elokuvissa.

3. Sparria, sparria, sparria. Niin paljon ja niin pitkiä eriä kuin vaan mahdollista. Kohottaa fyysisen painikunnon kovaksi tottakai, mutta myös pää tietää että jaksaa painia vaikka kroppaa alkaisi ottelussa väsyttämään.

4. Pari päivää ennen kisoja täyttä lepoa. Drillailla saa vähän, ja toki painonpudotusjumpat on eri juttu, mutta ei kovia sparreja eikä mitään mistä voisi seurata lihaskipua. Mene leffaan, rentoudu, kahvittele kavereiden kanssa, äläkä mieti kokoajan matseja. Sitä ehtii stressata tarpeeksi sitten kisapaikalla odotellessa ;)

5. Suunnittele alkulämpösi. Auttaa jännittämiseenkin, jos on oma rutiini-lämmittely, esimerkiksi mä menen aina about tuntia ennen hölkkäilemään, etin rappuset mitä kävellä ees taas ja hypin hyppynaruilla. Se ei ole niin justiinsa mitä tekee, kunhan saa vähän hikeä pintaan ja paikat lämpimäksi, mulle ainakin alkulämmöt on vielä vahvemmin henkisen puolen valmistautumista, ja sitä kisafiiliksen hakua. Monet myös tekevät omat soittolistat kuunneltavaksi esim. biiseistä mitä soitetaan usein treeneissä, ja suosittelen sitä ehdottomasti. Esim. Santerilla on aina musat korvissa ennen matseja, mutta mä en itse ole siihen jaksanut panostaa. En jaksa raahata kisapaikalla puhelinta ja kuulokkeita, ja nautin siitä kisapaikan hälinästä, mutta toisille taas musiikki sulkee muun maailman pois kun tarvii keskittyä.


Kisapäivä

Tuskin kovin levollisia yöunia takana, mutta lohduttautua voi sillä että tuskin sitä vastustajaa kovin paljoa vähempää jännittää. Jos ei painoa tarvi kattoa, syö kunnon aamupala, varaa itsellesi rauhallinen kahvihetki ennen lähtöä, laita rauhassa kamat kasaan ja tarkista vielä että kaikki on mukana. Kisapaikalle saapuessa kannattaa heti paikan koosta riippuen tarkistaa pukkarien, vessojen yms sijainti, ja käydä järjestäjän taholta tarkistamassa aikataulut ja matot. Salikisoissa on huomattavasti rennompi meno ja kaikki on joustavampaa, jonka taki ekoiksi kisoiksi kaikille suosittelen salikisoja tai muuten pienempää tapahtumaa, kuten Hangon kisat, Naamalukko tai nyt meidän naisten kisat Lahdessa pääsiäisenä. Varaudu siihen että jännitys ihan oikeasti tuntuu fyysisenä uupumuksena raajoissa, kädet ja jalat on voimattomat ja voi vähän oksettaa yms. Valitettavasti se usein vaan kuuluu asiaan ja helpottaa vasta kokemuksen myötä. Koita pitää hyvä fiilis yllä, ja muista, että tuli sitten voitto tai häviö, niin suurin osa ihmisistä ei ikinä tule ylittämään itseään tällä tavoin. Ja mun eka koutsi sanoi mulle tälleen brutaalisti kun jännitin jotain ekoista kisoistani: "kuule Emilia, ei ketään kuitenkaan kiinnosta ne valkovöisten tyttöjen matsit, turha jännittää että on noloa hävitä kun ei sitä kukaan kuitenkaan nää". Eli ei muuta kun kisakokemusta hakemaan!


Se siistein juttu

2013 Espanjassa lomalla ottelin purppuravöisenä mustavöistä Lilo Asensia vastaan

London Open 2015

Naamalukko 2011


BJJ SM 2012

London Open 2012

Nogi SM 2013 

35 36 37 38