34
Viime viikonloppuna piti olla kisat, mutta ilman vastustajia on vähän hankala painia niin en sitten päässyt kisaamaan Malaga Trialseissa. Mutta viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut siitä huolimatta, koska brasilialais-tanskalainen mustavyö Shanti Abelha oli tuomaroimassa kisoja, ja sain treenata hänen kanssaan perjantaina ja sunnuntaina. Shantillahan on ties kuinka monta euroopanmestaruutta ja maailmanmestaruuksiakin löytyy, sekä mustalla vyöllä on aina melkeinpä mitaleilla, oli hän missä kisoissa tahansa. Eli ihan huipputreeniä mulle meidän kokoerosta huolimatta.
On ihan korvaamatonta päästä painimaan kokeneen ja kisaavan mustavöisen naisen kanssa, koska vaikka painisi kuinka hyvien miesten kanssa, ei niiden kanssa saa samanlaista liikkuvaa scramblea aikaiseksi, kuin kokeneiden naisten. Ja musta tuntuu et mulla kisoissa just se nopea reagointi ja liikkuminen jatkuvasti sekä sinnikäs pakeneminen meinaa ehkä jäädä uupumaan. Oli myös mahtavaa päästä vertaamaan omaa tasoa oikeesti maailmanluokan mustavöiseen, ja saada huippuvinkkejä ja neuvoja omaan treeniin ja tyyliin.
Tottakai edelleen olen sitä mieltä, että tytöille tärkeintä on painia itseään isompien ja vahvempien kanssa mahdollisimman paljon, jotta ensinnäkin henkinen kestävyys kehittyy tukalien tilanteiden myötä, ego ei pääse kasvamaan ja kisoissa sitten omankokoiset tuntuvat heikommilta ja kevyiltä normaaleihin sparrikavereihin verrattuna. MUTTA se mikä miesten kanssa usein jää puuttumaan, vaikka olisi pienikokoisempiakin äijiä, on liikkuvuus, nopeat tilanteet ja se scramble, joka kisoissa on valtavassa roolissa. Sitä saa aikaiseksi vain hieman paremman tai oman tasoisen ja suhteellisen samankokoisen sparrikaverin kanssa, en edes muista milloin olisin saanut niin hyvää treeniä kun nyt Shantin kanssa. Hymyilin nonstoppina koko viikonlopun kun oli niin älyttömän hyvä fiilis treeneistä ja tuntui että kehityin enemmän kuin varmaan edellisessä vuodessa yhteensä. Vielä kun sais tollasta treeniä jatkuvasti, pakko alkaa suunnitella reissua Kööpenhaminaan!
